Festivaalivuosi 1979
Hampton hyppii lammikoissa
Jo kolmannen kerran peräkkäin festivaalin pääkonsertin alkaessa satoi roimasti. Oliko jazzyleisö tullut immuuniksi sateelle? Missään tapauksessa nyt olot eivät karkoittaneet yleisöä, vaan saarelle myytiin yli 9 000 lippua. Konsertti kuunneltiin kurassa. Ja pitkään. Aloituskokoonpano Tony Williamsin fuusiojazzia soittanut Lifetime-yhtye ylitti huomattavasti aikansa ja herätti myös siksi kovin ristiriitaisia tunteita. Sonny Rollinsin yhtye pääsi aloittamaan klo 18 tienoilla, ja vielä puoli kahdeksalta 66-vuotias Lionel Hampton odotteli lavan reunalla soittovuoroaan.
Paljon nähnyt ja ihmisiä ymmärtävä Hampton teki oikean johtopäätöksen ja palkitsi tuntikausia kärsivällisesti sateessa odottaneen yleisön uskomattoman intensiivisellä big band -jazzilla. Maestro itse otti henkisen yliotteen sateesta ja hyppi johtaessaan vesilammikosta toiseen ympäri lavaa. Rankkasateessa tuntikausia kastunut yleisö oli Hamptonin viimeisten kappaleiden aikana kuin yhtä orkesterin kanssa. Vauhtia ei haitannut basistin poistuminen lavalta, kun puubassoon alkoi tippua vettä katon raoista. Tunnelma oli, kuten sanotaan, käsin kosketeltava. Voimakkaita, pitkään kestäneitä suosionosoituksia ja riemunhuutoa penkeillä seisoneelta läpimärältä yleisöltä.

