Festivaalivuosi 1972
Yksimielinen näkemys: paras Pori Jazz
Vuoden löytöjä olivat suomalaisyleisölle entuudestaan varsin tuntematon - vaikkakin jo Miles Davisin bändissa soittanut - latinojazzpianisti Chick Corea, Corean basisti Stanley Clarke sekä Tapiolan orkesterin nuori rumpali Tomi Parkkonen. Chick Corean "Return to Forever" -albumi pysytteli Porin jälkeen kuukausimääriä Suomen myyntilistojen kärjessä.
Pori Jazz 72 oli musiikillisesti ja järjestelyjen osalta paras festivaali siihen mennessä. Edellisen vuoden viivästymiset vältettiin, äänentoistolaitteet pelasivat, ja tiedotusvälineiden todistukset olivat yhdensuuntaisia, kiittäviä: "Kukkia Porille" (IS), "Så skall en festival se ut" (Hbl), "Loistojuhlat loppuun asti" (Aamulehti), "Huippujen kavalkadi löi sittenkin alkuaikojen intiimin tunnelman" (SSd), "Björneborgs jazzfestival blev en världssensation" (Nya Pressen).
Tyytymättömin lienee ollut rumpali Martti "Edward" Vesala, ennen festivaalia käydyn palkkiojupakan sielu, joka totesi lehdistölle: "Elleivät palkkiot parane ja systeemi muuten muutu, suomalainen jazzremmi jää pois ensi vuoden juhlilta."
