Festivaalivuosi 1966
Jamit aamuun ja jatkot saarella
Jameissa on jazzin sielu. 60-luvulla jamsession oli vielä todellinen jamsession, eri yhtyeistä tulevien soittajien harjoittelematonta yhteissoittoa ja kollegiaalista kilpailua.
Festivaalin jamit pidettiin pääkonsertin jälkeen, puoliltaöin kohti varhaista sunnuntaiaamua ravintola Puistokeskuksessa, vuodelta 1895 peräisin olevassa WPK:n talossa. Mieleenpainuvimmaksi mittelöksi muodostui Ted Cursonin ja Otto Donnerin kaksinkamppailu. Täpötäysi talo eli noin 400 kuulijaa näki länsirannikon kirkkaan auringon jamien loputtua aamukolmelta.
Porin ohjelmaan kuului alusta lähtien aina 1980-luvulle asti jazzelokuvien esittäminen. Ensimmäisenä kesänä katsottiin elokuvateatteri Kino Palatsissa tietenkin yksi Pori Jazzin inspiraation lähteistä, Bert Sternin "Jazz on a summer's day".
Kolmisensataa virkeintä jazzin harrastajaa ilmestyi sunnuntaina Kirjurinluodon auringonpaisteeseen todistamaan festivaalin päättänyttä iltapäiväkonserttia, jonka pääsylippu maksoi 3 markkaa. Poissa olivat lauantai-illan uhkaavat pilvet ja viileys.
Soittajat olivat samoja kuin lauantaina eli Suomen koko jazzeliitti, mutta kokoonpanoja oli kepeästi vaihdeltu. Päivän yllätys oli yleisön joukosta lavalle noussut, Kuopiossa asuva norjalainen Pia Skaar, joka kimposi suoraan huipulle lauluillaan "Misty" ja "Love for sale".
Sunnuntai-iltapäivän jamsession-muotoisen tilaisuuden vapaa ja letkeä tunnelma osoittautui niin onnistuneeksi, että Porin tulevien jazzfestivaalien sunnuntaikonsertti nimettiin seuraavien parinkymmenen vuoden ajan piknikkonsertiksi.
Pori Jazz 66 tuotti järjestäjille voittoa 379 markkaa. Kun kaikkensa antaneelle parikymmenpäiselle toimitsijajoukolle oli tarjottu kiitosoluet ja makkaraa, taloudelliseksi tulokseksi jäi 49 markkaa, jonka turvin ryhdyttiin luottavaisina suunnittelemaan seuraavia juhlia.
